Pihalle rakennettu vesiaihe on suuri rentoutuksen lähde. Kun puro solisee, niin huolet vähenee.
Vedellä on rentouttava vaikutus, jo pelkkä veden kuuleminen rentouttaa. Saman efektin saa aikaan muun muassa meren kohina. Rannalla istuminen ja pelkän veden liikkeen kuuleminen saa sympaattisen hermostomme rauhoittumaan ja stressi vähenee. Tämä meilläkin oli mielessämme kun aloimme kaivata vettä pihallemme. Aluksi tietenkin sai varoa koko ajan kun pihalla juoksenteli taaperoita ja monet sydäme
n sykähdykset olenkin kokenut kun lapsi on keikkunut vesiaiheen reunalla, mutta on se ollut sen arvoista.
Puroon on käytetty luonnonkiviä ja ylijäämä laattoja. Puro lähtee laskeutumaan maakellarin päältä ja päättyy pieneen lammikkoon, jossa on kaunis patsas, nainen joka kylpee vedessä. Puro toimii pumpulla ja sähkönkulutuksen vähentämiseksi olemmekin ajastaneet sen niin, ettei se ole turhaan päällä esim. yöllä. Nämä kuvat kävin napsimassa aamu viideltä, eikä kuvassa sen takia ole veden virtausta näkyvissä. Aamuaurinko saakin kasvit loistamaan, niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Punainen liljani oikein loistaa energisoivassa aamuauringossa. Itsekin havahduin mikä voima nousevalla auringolla oli. Ehkä pitäisikin herätä useimmin auringon nousemista katsomaan? Joka tapauksessa ilta-aurinkoakin voi ihailla pihalla. Kun taivas hämärtyy, syttyvät puron reunustoille asennetut LED-valot, jotka vievät tunnelman ihan eri sfääreihin.
Kuunliljat ovat puromme paraatipaikalla. Ne ovat kuin kaksi vartijaa. Ylempänä puron mutkassa on mieheni tekemä koriste, jonka tykötarpeet saimme vanhasta risuaidasta. Mielikuvitusta saa ja pitääkin käyttää omanlaisensa pihan tekemisessä. Joku vieraamme taisikin joskus sanoa, että teillähän on täällä oikein kivenpyörittäjän kylä viitatessaan suureen määrään kiviä pihallamme. Mielestämme niitä ei ole kuitenkaan liian paljon. Kivet ja japanilaistyyppinen puutarhaosiot ovat erittäin helppohoitoisia ja niistä huokuu ikuisuutta. Vaihtelemalla kesäkukkia ja niiden värejä purosta ja kivialueesta saa joka kesä omantyylisensä.
Puron viereen olemme asentaneet maakellarin, joka on maisemoitu kuntalla. Laatoitus on tehty suomalaisista luonnonkivistä ja sen toisessa päässä on kesäkeittiö grilleineen ja pihauuneineen. Vanhoista tukeista tehty perkola on myös valmistumassa kesäkeittiön päälle.
En muista olenko jo maininnut, mutta piha on ikuisuus projekti, valmista ei tule koskaan. Toisaalta, eipä tämä elämäkään ole koskaan valmista ja ihmisen on vain hyväksyttävä se, että hän on koko ajan matkalla. Pääasia on, että osaisi nauttia matkasta ja hetkistä.
Heidin kesä 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.