Talvipihojen kauneudesta

Paljon puhutaan hetkissä elämisestä. Se on kuitenkin vaikeampaa kuin kuvittelisi. Mielellään alkaisi jo ajattelemaan kevättä ja kesää, mutta kyllä talvessakin on oma kauneutensa. Aivan kuten me kaikki olemme uniikilla tavallamme kauniita, niin on talvinen pihakin. Mitä ihmeellisiä luontoäidin luomuksia sieltä voi löytääkään. Jääkiteiden ja hiutaleiden muodot hurmaavat mystisellä olemuksellaan.

Kun kesäisestä pihasta huokuu elinvoima ja nopea kasvu, niin talvinen piha edustaa minulle pysähtymistä, lepäämistä ja hitautta. Tosin jos pakkanen kovin narskuu nurkissa, mieluumin tarkastelen talvista maisemaa lämpimistä sisätiloista. Talven keskellä eläviä eläimiä on myös mukava muistaa. Linnuille voi esimerkiksi tarjota kauraa, auringonkukansiemeniä, murskattua maapähkinää tai valmiita talipalloja. Linnunpöntön läheisyydessä olisi myös hyvä olla hienojakoista hiekkaa, jota linnut tarvitsevat ruoan jauhaantumisen edistämiseksi.

Talvisesta pihasta paljastuu myös helposti pihan ääriviivat ja korkeuserot. Näiden avulla on helppo tehdä pihasuunnitelmia kesäksi. Kuvitella sielunsa silmin miltä näyttäisi esimerkiksi korkea kukkapenkki tai missä olisi ikivihreille havuille oma paikkansa.

Talvisesta pihasta voi myös kuoriutua lasten leikkeihin jännittäviä paikkoja. Meidän maakellari on ollut jo monena talvena käyttökelpoinen laskumäki, joka on tarjoillut monet ilonkiljahdukset, myös äidille.

Lisäksi metsäretket talviseen maisemaan ovat helposti meidän suomalaisten ulottuvilla. Ei ole ihme, että turistit ylistävät luontoamme. Tein oman ”elämysretkeni” paksun tykkylumen peittämään ja kevään ensi säteiden valjastamaan metsään, jossa kävin hiihtämässä metsäsuksilla. Tämän upean kokemuksen jälkeen mieli oli tyyni kuin peilikirkas järvi ja olo kaikinpuolin mahtava. Talvemme helmiä.

photos by Janina Roth

Syksyisessä pihassa loistavat ruskan värit

Syksyisessä pihassa loistavat ruskan värit ovat parasta kesän jälkeen hiipuvassa kukkaloistossa.

Ne muistuttavat minua, että luonto on taas muutoksen partaalla. Vuodesta toiseen se toistaa samaa kaavaa, mutta tuo samalla muutosta ihmisille. Ensin lehdet vaihtavat väriään ja sitten lakastuvat pois. Huomaan myös itsessäni muutoksen tarpeen. Uudelle on tehtävä tilaa.
Myös pihamme on saanut pieniä muutoksia tänä syksynä. Teetimme muun muassa asfaltin alapihaan. Toiveena oli, että helppohoitoisuus ja siisteys lisääntyisivät. Tietyllä tapaa selkeät linjat ovat myös luoneet lisää pehmeitä muotoja pihaamme.

Lopuksi halusin ottaa vielä kuva ihanasta keijunmekosta, joka hänkin on vaihtanut ylleen syksyn punertavan mekon.

Pihamme on valmis ottamaan talven vastaan. Seuraavaksi sitä siis peittää lumen valkoinen vaippa, jonka alla sen on hyvä talvehtia ja kerätä voimia taas ensi kevättä varten.

Pihalle rakennettu vesiaihe

Pihalle rakennettu vesiaihe on suuri rentoutuksen lähde. Kun puro solisee, niin huolet vähenee.

Vedellä on rentouttava vaikutus, jo pelkkä veden kuuleminen rentouttaa. Saman efektin saa aikaan muun muassa meren kohina. Rannalla istuminen ja pelkän veden liikkeen kuuleminen saa sympaattisen hermostomme rauhoittumaan ja stressi vähenee. Tämä meilläkin oli mielessämme kun aloimme kaivata vettä pihallemme. Aluksi tietenkin sai varoa koko ajan kun pihalla juoksenteli taaperoita ja monet sydämen sykähdykset olenkin kokenut kun lapsi on keikkunut vesiaiheen reunalla, mutta on se ollut sen arvoista.

Puroon on käytetty luonnonkiviä ja ylijäämä laattoja. Puro lähtee laskeutumaan maakellarin päältä ja päättyy pieneen lammikkoon, jossa on kaunis patsas, nainen joka kylpee vedessä. Puro toimii pumpulla ja sähkönkulutuksen vähentämiseksi olemmekin ajastaneet sen niin, ettei se ole turhaan päällä esim. yöllä. Nämä kuvat kävin napsimassa aamu viideltä, eikä kuvassa sen takia ole veden virtausta näkyvissä. Aamuaurinko saakin kasvit loistamaan, niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Punainen liljani oikein loistaa energisoivassa aamuauringossa. Itsekin havahduin mikä voima nousevalla auringolla oli. Ehkä pitäisikin herätä useimmin auringon nousemista katsomaan? Joka tapauksessa ilta-aurinkoakin voi ihailla pihalla. Kun taivas hämärtyy, syttyvät puron reunustoille asennetut LED-valot, jotka vievät tunnelman ihan eri sfääreihin.

Kuunliljat ovat puromme paraatipaikalla. Ne ovat kuin kaksi vartijaa. Ylempänä puron mutkassa on mieheni tekemä koriste, jonka tykötarpeet saimme vanhasta risuaidasta. Mielikuvitusta saa ja pitääkin käyttää omanlaisensa pihan tekemisessä. Joku vieraamme taisikin joskus sanoa, että teillähän on täällä oikein kivenpyörittäjän kylä viitatessaan suureen määrään kiviä pihallamme. Mielestämme niitä ei ole kuitenkaan liian paljon. Kivet ja japanilaistyyppinen puutarhaosiot ovat erittäin helppohoitoisia ja niistä huokuu ikuisuutta. Vaihtelemalla kesäkukkia ja niiden värejä purosta ja kivialueesta saa joka kesä omantyylisensä.

Puron viereen olemme asentaneet maakellarin, joka on maisemoitu kuntalla. Laatoitus on tehty suomalaisista luonnonkivistä ja sen toisessa päässä on kesäkeittiö grilleineen ja pihauuneineen. Vanhoista tukeista tehty perkola on myös valmistumassa kesäkeittiön päälle.

En muista olenko jo maininnut, mutta piha on ikuisuus projekti, valmista ei tule koskaan. Toisaalta, eipä tämä elämäkään ole koskaan valmista ja ihmisen on vain hyväksyttävä se, että hän on koko ajan matkalla. Pääasia on, että osaisi nauttia matkasta ja hetkistä.

Marjat omasta pihasta

Tällä viikolla on ollut oikea aika mennä metsään, koska marjat ovat alkaneet kypsyä. Kannattaa kerätä marjat omasta pihasta, metsästä tai marjatiloilta talven varalle, jotta voi sitten täydentää C-vitamiini varastojaan kun niitä eniten tarvitsee.

Olin jo pitkään haaveillut isoista mehevistä pensasmustikoista pihallani, jotka olisivat kauniita kakkujen päälle koristeeksi sekä aamuisen myslin tai puuron sekaan ripoteltaviksi.

Yksi vanhempi pieni pensasmustikan taimi meillä olikin jo ennestään tekemämme puron vieressä ja se oli antanut jo marjoja monena vuonna. Kaksi vuotta sitten teimme Sine-pensasmustikka lajikkeesta penkereen lähelle taloa, vesiaiheen ja kesäkeittiön lähettyville. Muut hyötykasvit olemme sijoittaneet puutarha puolelle, jossa on kasvulaatikot, kasvihuone, kanala ja pari muuta pientä mökkirakennusta. Ajattelin, että mustikat olisivat kaunis koristeellinen osa parin männyn välissä metsän rajalla. Pensasmustikan taimet olivat aika pieniä silloin kun ne istutimme. Nyt kun olen antanut niiden omissa oloissaan kasvaa tuossa pihalla muutaman vuoden, luulen että ensi vuonna voisimme jo saada niistä ensimmäistä satoa.

Muutama kesä sitten teimme maakellarin pihallemme ja tilasimme sen päälle kunttaa Pohjois-Suomesta. Nyt voimme kerätä sen päältä myös ”sivutuotteena” luonnonmustikat. Silti mustikoiden suurkuluttajina pensasmustikat ovat tervetullut lisä metsämarjoille.

Joskus luonto myös tuo omaansa pihalle ihan kysymättä. Näin kävi lähellä lasten hiekka-aluetta, kun metsästä työntyi iso vadelmapensas piha-alueelle. En valita, en todellakaan, kun lapset voivat leikkien temmellyksessä pistellä suuhunsa makeita vattuja.

Lisäksi istutin ahomansikoita (kuukausimansikka) toissa keväänä myös lähelle lasten leikkialuetta. Ne antoivat paljon ihania metsämansikoita viime kesänä, mutta tänä vuonna sato on jäänyt pieneksi. Nämä kaupasta ostetut lajikkeet, eivät kehitä rönsyjä ja joskus ne ovat yksivuotisia, joten tämäkin voi olla syynä.

Mustaherukatkin alkavat olla kohta valmiita poimittavaksi. Niin kuin kaikki marjat, nekin ovat ”etuajassa” tänä vuonna. Ikävä kyllä tyrnipuumme näyttävät nyt siltä, ettei niiden sadosta kannata odottaa suurempia tänä syksynä. Ehkä pölytys ei ole onnistunut niiden kohdalla. Kannattaisikohan hankkia muutama mehiläispesä tuonne tontin takalaitaan?

Joka tapauksessa, kannattaa kerätä kaikki mahdolliset marjat pakkaseen, ettei talvella sitten harmita.

Kesäkukkien loistoa

Kesäkukilla saa kauniita yksityiskohtia pihalle, kesäkukkien loistoa. Kokeilin tänä kesänä istuttaa isoihin tynnyreihin valkoisia japaninkelloja ja neilikoita. Japaninkello on runsaasti kukkiva kesäkukka, joka kestää hyvin tuulta ja sadetta. Kukkaloistoa pitäisi riittää siitä koko kesäksi.

Aluksi ne näyttivät hieman orvoilta isoissa tynnyreissä, mutta jo muutaman viikon kuluttua ne alkoivat kasvamaan ja täyttämään kauniisti niille suotua tilaa. Myös helpot valmiiksi mietityt ruukkuasetelmat ovat kiva lisä muuten yksilölliseen puutarhaan, jota kootaan kuin palapeliä vuosi vuodelta. Täytin valmiiksi kaupassa suunnitetuilla kesäkukkalajitelmilla toiset isot ruukkuni. Puutarhanlaitossa onkin mielestäni hauskaa kun sitä saa suunnitella myös valmiiksi pureskelluista ideoista. Toteutuspuoleen tarvitaan kyllä myös tietotaitoa, mutta sitä on helppo lähteä nykyaikana etsimään, koska puutarha ammattilaiset ovat entistä enemmän näkyvillä eri medioissa.

Kesäkukkien lisäksi on hyvä, että pihalla on monivuotisia kasveja. Yksi hyvä perenna on kivimuurilla lepäävä lamo- eli pikkuherukka. Kesäisin se tekee pieniä punaisia marjoja, jotka ovat kuitenkin syömäkelvottomia. Onneksi meidän lapset eivät ole koskaan keksineet syödä näitä, vaikka muuten marjoja paljon kerätäänkin luonnosta. Syksyllä pikkuherukan vihreät lehdet saavat hienot ruskan sävyt, joten se on myös näyttävännäköinen syksyllä.

Meillä on lähellä pääsisäänkäyntiä isohko kohotettu kukkapenkki. Laitoimme pari vuotta sitten siihen havukasveja reunoille ja keväisin siitä ovat tervehtineet narsissit ja tulppaanit. Penkin perälle heittelin (kirjaimellisesti) pari vuotta sitten myös laventelin siemeniä. Ajattelin, että jos noista jotain tulee niin sitten tulee, mutta jos ei tule niin sitten ei tule.

Ensimmäisenä vuotena näyttikin siltä, ettei ideani ihanalta tuoksuvasta laventelipenkistä ottamassa vieraita vastaan taidakaan tulla mitään, mutta jo seuraavana vuotena sain ihmetellä sitkeää sissiä, joka versoi mullasta. Voi olla, että laventeli on saanut hyvän suojan katolta suoraan tippuvasta lumesta ja sen eristyksestä. Se nimittäin kukoistaan nyt suurena pensaana ja levittää rentouttavaa tuoksuaan etupihalle.

Olen myös kuivannut laventelia ja näin saan tuon ikiaikaisen tuoksun sisälle kotiini myös talvisin. Vielä haaveissani siintää valtavien laventelipeltojen kokeminen Etelä-Euroopassa. Laventelissa on todellakin jotain mystistä, joka inspiroi.

Heidin kesässä kukkivat kivikkokasvit

Mietin mistä kertoisin ensimmäiseksi ja silmiini osui pihaltamme upealta näyttävä kivimuuri ja siinä lepäävä harmaa-ajuruoho.

Parantelimme pari kesää sitten etupihallamme olevaa luonnonkivimuuria ja etsimme siihen sopivia peittokasveja. Katselin Viherpeukaloiden nettisivuilta eri vaihtoehtoja ja Harmaa-ajuruoho niminen mattomainen maanpeittäjä näytti houkuttelevalta purppurassa värissään.

Samalla kertaa ostin myös mehitähtiä kivikkoa kaunistamaan. Täytin kivikonvälit mullalla ja istuttelin pieniä taimia sinne tänne koloihin. Sen jälkeen kasvi on elänyt niin sanotusti omaa elämäänsä. Vaikka aurinko porottaa todella kuumasti kesäisin etupihallemme ei kasvi tarvitse

ylimääräisiä kasteluita, pelkkä luonnonsade riittää. Harmaa-ajuruoho on myös nopea leviämään ja jokaista kivenkoloa ei tarvitse ostetulla taimella aloittaa vaan se leviää itse ajan kanssa valtavan ihaniksi purppuramatoiksi.

Suhteellisen vaatimattoman värinen mehitähtikin on nyt kesä-, heinäkuussa värikkäimmillään tehdessään kauniita kukkia.

Kivimuuriamme pitkin kiemurtelee myös elämänlanka. Tässä kuva myös siitä ja sen kukinnasta.

Maalaismaisemassa tämä luonnollinen kivimuuri asettuu kivasti maisemaan, joita kehystävät korkeat männyt ja kuuset.