Tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneesta

Nyt saa tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneesta! Punaiset, mehukkaat tomaatit kypsyvät vauhdilla ja omat jättimäiset kurkut ovat ihanan makeita kaupan kurkkuihin verrattuna. Tiesitkö muuten, että suurinosa kaupan kurkuista kasvatetaan lasivillassa?

Nyt alkaa siis olla kaikki salaattiainekset kasassa ja se olikin tavoitteena silloin kun mietittiin, mitä laitetaan tänä vuonna kasvatukseen. Kori vaan mukaan ja sinne löytää tiensä: salaatinlehdet, isot basilikanlehdet, tomaatit ja kurkut.

Joskus on kyllä sellainen olo, että palaa jotenkin juurilleen kun käy hakemassa melkein kaikki ruokatarvikkeet omasta puutarhastaan. Siinä on jotain niin alkukantaista. Onhan se myös hyvin luonnollista meille, koska onhan ihminen tehnyt niin jo melkein koko olemassaolonsa ajan. Kasvattanut oman ruokansa…kunnes tuli teollistuminen ja roiskeläppäpizzat 😉

Mutta kyllä, myönnän sen, että työtä se vaatii ja että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, eikä myöskään intoa. Itse olen kiitollinen, että olen saanut toteuttaa tätä elämäntapaa jo jonkin aikaa. Mutta aika aikaansa kutakin…paikalleen ei passaa ihmisen (ainakaan tämän) jäädä talsimaan.

Onneksi tässä vaiheessa tuo kasvihuonekin on jo niin huoleton. Ei tarvitse kuin muistaa kastella kasvit parin päivän välein ja käydä keräämässä satoa ruokapöytään.

Myös muualla puutarhassa on tapahtunut edistystä. Keräsin tänään ensimmäisiä parsakaaleja höyrytettäväksi. Lisäksi kävin nappaamassa versiselleriä, kun eilen tein smoothieta. Joukkoon pääsi myös viime vuoden valkosipuleita, inkivääriä, porkkanamehua (laitoin mehuksi pienet porkkanat, kun harvensin porkkanapenkkiä), basilikaa, hamppuproteiinia, spiruliinaa ja vehnänoras jauhetta. Siitä tuli oikea terveyspommi!

Tässä kuva myös kasvulaatikoista, joissa kasvaa papuja ja herneitä. Jos katsot oikein tarkkaan, voit nähdä kuvan taustalla meidän kanalan ja muutaman kotkottajan.

Marjat omasta pihasta

Tällä viikolla on ollut oikea aika mennä metsään, koska marjat ovat alkaneet kypsyä. Kannattaa kerätä marjat omasta pihasta, metsästä tai marjatiloilta talven varalle, jotta voi sitten täydentää C-vitamiini varastojaan kun niitä eniten tarvitsee.

Olin jo pitkään haaveillut isoista mehevistä pensasmustikoista pihallani, jotka olisivat kauniita kakkujen päälle koristeeksi sekä aamuisen myslin tai puuron sekaan ripoteltaviksi.

Yksi vanhempi pieni pensasmustikan taimi meillä olikin jo ennestään tekemämme puron vieressä ja se oli antanut jo marjoja monena vuonna. Kaksi vuotta sitten teimme Sine-pensasmustikka lajikkeesta penkereen lähelle taloa, vesiaiheen ja kesäkeittiön lähettyville. Muut hyötykasvit olemme sijoittaneet puutarha puolelle, jossa on kasvulaatikot, kasvihuone, kanala ja pari muuta pientä mökkirakennusta. Ajattelin, että mustikat olisivat kaunis koristeellinen osa parin männyn välissä metsän rajalla. Pensasmustikan taimet olivat aika pieniä silloin kun ne istutimme. Nyt kun olen antanut niiden omissa oloissaan kasvaa tuossa pihalla muutaman vuoden, luulen että ensi vuonna voisimme jo saada niistä ensimmäistä satoa.

Muutama kesä sitten teimme maakellarin pihallemme ja tilasimme sen päälle kunttaa Pohjois-Suomesta. Nyt voimme kerätä sen päältä myös ”sivutuotteena” luonnonmustikat. Silti mustikoiden suurkuluttajina pensasmustikat ovat tervetullut lisä metsämarjoille.

Joskus luonto myös tuo omaansa pihalle ihan kysymättä. Näin kävi lähellä lasten hiekka-aluetta, kun metsästä työntyi iso vadelmapensas piha-alueelle. En valita, en todellakaan, kun lapset voivat leikkien temmellyksessä pistellä suuhunsa makeita vattuja.

Lisäksi istutin ahomansikoita (kuukausimansikka) toissa keväänä myös lähelle lasten leikkialuetta. Ne antoivat paljon ihania metsämansikoita viime kesänä, mutta tänä vuonna sato on jäänyt pieneksi. Nämä kaupasta ostetut lajikkeet, eivät kehitä rönsyjä ja joskus ne ovat yksivuotisia, joten tämäkin voi olla syynä.

Mustaherukatkin alkavat olla kohta valmiita poimittavaksi. Niin kuin kaikki marjat, nekin ovat ”etuajassa” tänä vuonna. Ikävä kyllä tyrnipuumme näyttävät nyt siltä, ettei niiden sadosta kannata odottaa suurempia tänä syksynä. Ehkä pölytys ei ole onnistunut niiden kohdalla. Kannattaisikohan hankkia muutama mehiläispesä tuonne tontin takalaitaan?

Joka tapauksessa, kannattaa kerätä kaikki mahdolliset marjat pakkaseen, ettei talvella sitten harmita.

Kasvihuoneen kuulumisia

Kasvihuoneessamme kasvaa tällä hetkellä tomaatteja, kurkkuja, chilipaprikaa, yrttejä, sekä käytämme sitä myös taimikasvatukseen. Pitkulaisissa kasvatuslaatikoissa tulevat hyvin mm. purjon ja kurpitsan taimet. Aikaisemmin keväällä niissä kasvoivat myös nauriin ja parsakaalin taimet.

Kesälomamatkalle lähtiessämme mieheni asenteli kastelujärjestelmän kasvihuoneeseen. Ideana se, että kasvit pysyisivät koko matkamme ajan kosteana pienen vesitihkun avulla. Tullessamme kotiin kasvit olivat pärjänneet hyvin, eikä niiden takia tarvinnut stressata.

Olemme monena kesänä ostaneet kurkun ja tomaatin taimet valmiina suoraan taimitarhoilta. Ne kyllä maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin kesän aikana. Ostin myös pienen chilipaprikan taimen, jossa oli jo valmiiksi kasvaneita raakoja chilejä. Saa nähdä miten se tykkää kasvaa tomaatin vieressä. Tomaatti erittää etyleeniä, jonka takia sitä ei kannata laittaa esimerkiksi samaan multasäkkiin, kasvin kanssa joka on etyleenille erityisen arka. Näitä kasviksia ovat mm. munakoisot. Sain huomata tämän viime kesänä kun laitoin samaan multasäkkiin kasvamaan runkotomaatin taimen ja munakoison taimen. Kerron myöhemmin oliko tomaatin läheisyydellä vaikutusta chilin kasvatukseen.

Myös Stevia on lähtenyt hyvin kasvamaan kasvihuoneessa. Kokeilimme jo muutama vuosi sitten Stevian lehtiä luonnollisena makeuttajana ja se toimi hyvin. Jos pirtelöt tai leivonnaiset tarvitsivat lisämakeutusta käytin kuivattua Steviaa. Huomasin juuri, että Valiolta oli tullut Stevioliglokosidilla makeutettua Grandi-pillimehua. Mielestäni tämä on erinomainen suunta, koska vastustan aspartamiinin käyttöä elintarvikkeissa. Lisään Ruoka- sivustolle vinkkejä miten itse kasvatettua Steviaa voi käyttää vähäkalorisena vaihtoehtona ruoanlaitossa.

Stevia

Kesäkukkien loistoa

Kesäkukilla saa kauniita yksityiskohtia pihalle, kesäkukkien loistoa. Kokeilin tänä kesänä istuttaa isoihin tynnyreihin valkoisia japaninkelloja ja neilikoita. Japaninkello on runsaasti kukkiva kesäkukka, joka kestää hyvin tuulta ja sadetta. Kukkaloistoa pitäisi riittää siitä koko kesäksi.

Aluksi ne näyttivät hieman orvoilta isoissa tynnyreissä, mutta jo muutaman viikon kuluttua ne alkoivat kasvamaan ja täyttämään kauniisti niille suotua tilaa. Myös helpot valmiiksi mietityt ruukkuasetelmat ovat kiva lisä muuten yksilölliseen puutarhaan, jota kootaan kuin palapeliä vuosi vuodelta. Täytin valmiiksi kaupassa suunnitetuilla kesäkukkalajitelmilla toiset isot ruukkuni. Puutarhanlaitossa onkin mielestäni hauskaa kun sitä saa suunnitella myös valmiiksi pureskelluista ideoista. Toteutuspuoleen tarvitaan kyllä myös tietotaitoa, mutta sitä on helppo lähteä nykyaikana etsimään, koska puutarha ammattilaiset ovat entistä enemmän näkyvillä eri medioissa.

Kesäkukkien lisäksi on hyvä, että pihalla on monivuotisia kasveja. Yksi hyvä perenna on kivimuurilla lepäävä lamo- eli pikkuherukka. Kesäisin se tekee pieniä punaisia marjoja, jotka ovat kuitenkin syömäkelvottomia. Onneksi meidän lapset eivät ole koskaan keksineet syödä näitä, vaikka muuten marjoja paljon kerätäänkin luonnosta. Syksyllä pikkuherukan vihreät lehdet saavat hienot ruskan sävyt, joten se on myös näyttävännäköinen syksyllä.

Meillä on lähellä pääsisäänkäyntiä isohko kohotettu kukkapenkki. Laitoimme pari vuotta sitten siihen havukasveja reunoille ja keväisin siitä ovat tervehtineet narsissit ja tulppaanit. Penkin perälle heittelin (kirjaimellisesti) pari vuotta sitten myös laventelin siemeniä. Ajattelin, että jos noista jotain tulee niin sitten tulee, mutta jos ei tule niin sitten ei tule.

Ensimmäisenä vuotena näyttikin siltä, ettei ideani ihanalta tuoksuvasta laventelipenkistä ottamassa vieraita vastaan taidakaan tulla mitään, mutta jo seuraavana vuotena sain ihmetellä sitkeää sissiä, joka versoi mullasta. Voi olla, että laventeli on saanut hyvän suojan katolta suoraan tippuvasta lumesta ja sen eristyksestä. Se nimittäin kukoistaan nyt suurena pensaana ja levittää rentouttavaa tuoksuaan etupihalle.

Olen myös kuivannut laventelia ja näin saan tuon ikiaikaisen tuoksun sisälle kotiini myös talvisin. Vielä haaveissani siintää valtavien laventelipeltojen kokeminen Etelä-Euroopassa. Laventelissa on todellakin jotain mystistä, joka inspiroi.

Helppo mansikkakermakakku

Helppo mansikkakermakakku

Kakkupohja:

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Lisäksi tarvitset:

4 dl kuohukermaa
3 rkl tomusokeria
1 tl kuivattua Bourbon vaniljaa rouhittuna myllystä
1 dl mansikkahilloa
n. 1 l tuoreita mansikoita
100g valkosuklaata

Kakun kostuttamiseen:

1,5 dl täysmaitoa
1 tl kuivattua Bourbon vaniljaa rouhittuna myllystä

Riko kananmunat leivontakulhoon ja lisää sokeri. Vatkaa sähkövatkaimella vaahdoksi. Mittaa vehnäjauhot toiseen kulhoon ja sekoita leivinjauhe niihin. Sekoita varovaisesti käännellen kuivat aineet kananmunasokeriseokseen.

Voitele kakkuvuoka voilla ja ripottele päälle korppujauhot. Kääntele vuokaa niin, että korppujauhot ovat levittäytyneet tasaisesti koko kakkuvuoan pinnalle. Paista kakkupohjaa noin parikymmentä minuuttia parissa sadassa asteessa (voit alentaa hieman lämpötilaa jos sinulla on hyvin tehokas uuni). Kumoa kakkupohja leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä. Vatkaa kermavaahto sillä aikaa kun kakkupohja jäähtyy. Mausta kermavaahto tomusokerilla ja vaniljalla.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja puoliksi ja kostuta kakkupohjat vaniljamaidolla. Levitä mansikkahilloa kakkupohjan väliin ja sen päälle noin puolet kermavaahdosta.

Aseta täytteiden päälle kakun kansipuolisko ja levitä ohut kerros kermavaahtoa kauttaaltaan kakun päälle. Pilko tuoreet mansikat puoliksi ja asettele ne kakun päälle. Pursota reunoille loppu kermavaahto.

Sulata vesihauteessa valkosuklaapalat ja vedä rennosti sulanut suklaa viiruina mansikoiden päälle. Laita hetkeksi jääkaappiin tekeytymään ja tarjoa herkkusuille.

Heidin kesässä kukkivat kivikkokasvit

Mietin mistä kertoisin ensimmäiseksi ja silmiini osui pihaltamme upealta näyttävä kivimuuri ja siinä lepäävä harmaa-ajuruoho.

Parantelimme pari kesää sitten etupihallamme olevaa luonnonkivimuuria ja etsimme siihen sopivia peittokasveja. Katselin Viherpeukaloiden nettisivuilta eri vaihtoehtoja ja Harmaa-ajuruoho niminen mattomainen maanpeittäjä näytti houkuttelevalta purppurassa värissään.

Samalla kertaa ostin myös mehitähtiä kivikkoa kaunistamaan. Täytin kivikonvälit mullalla ja istuttelin pieniä taimia sinne tänne koloihin. Sen jälkeen kasvi on elänyt niin sanotusti omaa elämäänsä. Vaikka aurinko porottaa todella kuumasti kesäisin etupihallemme ei kasvi tarvitse

ylimääräisiä kasteluita, pelkkä luonnonsade riittää. Harmaa-ajuruoho on myös nopea leviämään ja jokaista kivenkoloa ei tarvitse ostetulla taimella aloittaa vaan se leviää itse ajan kanssa valtavan ihaniksi purppuramatoiksi.

Suhteellisen vaatimattoman värinen mehitähtikin on nyt kesä-, heinäkuussa värikkäimmillään tehdessään kauniita kukkia.

Kivimuuriamme pitkin kiemurtelee myös elämänlanka. Tässä kuva myös siitä ja sen kukinnasta.

Maalaismaisemassa tämä luonnollinen kivimuuri asettuu kivasti maisemaan, joita kehystävät korkeat männyt ja kuuset.

Salaatit ja yrtit tuoreena pöytään

Jos minulta kysytään niin yksi kesän parhaimmista asioista on tuoreiden yrttien tuoksu. Olen joka kerta hyvin kiitollinen jos kasvatus menee nappiin ja saan salaatit ja yrtit tuoreena pöytään.

Suurin osa yrteistämme kasvaa tänä kesänä kasvihuoneessa. Runsaat yrttipenkit ovat jo niin kukkuroillaan, että keräsin niistä suurimman osan. Pakastin pusseissa osan ja osan kuivasin infrapunakuivurilla. Valmiiksi poimittavia yrttejä meillä oli maustekirveli, persilja ja mammuttibasilika. Aion kokeilla millaisen mausteseoksen saan näistä kolmesta kuivaamisen jälkeen. Ehkä lisään myös joukkoon ruususuolan rakeita ja saan samalla käytännöllisen yrttisuolan keittiön tykötarpeisiin.

Tänä vuonna kokeilimme kasvulaatikkoa lehtisalaattiin (Australialainen) ja täytyy sanoa, että salaattipenkistä tuli aika näyttävän näköinen lähelle kesäkeittiötämme. Mikäs sen mukavampaa kun käydä hakemassa tuoreet salaatinlehdet herkullisiin kesäsalaatteihin omasta maasta. Talven aikana minua alkoi myös hirvittää salaatin hinta kaupoissa, joten tämä tuo tuntuvaa säästöä myös perheemme kauppakustannuksiin.

Salaatti on sen verran nopea kasvatettava, että sen kasvattamisen voi aloittaa vaikka vielä heinäkuussa jos hyviä ilmoja piisaa. Siemenpussissa sanotaan, että kasvuaika on kuusi viikkoa kylvöstä korjuukelpoiseksi, mutta ainakin täällä etelässä meillä syötäviä salaatinlehtiä tulee hieman nopeammin. Luulen, että kun tämä salaattisatsi on kasvanut ns. ylimittaiseksi ja alkaa tehdä siemeniä, kylvemme vielä uudet siemenet loppukesäksi jos säät vain suovat.

Mitään muuta tässä hommassa ei tarvita kuin kasvulaatikko, multaa, salaatinsiemeniä ja vettä päälle. Jos kasvattaa salaattinsa ulkona, voi sateiden määrää hieman tarkkailla, nimittäin kuivana kituuttava salaatti kitkeröityy nopeasti.